Uncategorized

Lohen Nymfikalastus

Olen kalastellut parikymmentä vuotta Finnmarkin joilla merirautua. Joen valinnassa on siis painanut osaltaan se, että jokeen nousee lohen lisäksi rautua. Raudun kalastuksessa käytän usein Pheasent Tail -tyyppisiä nymfejä. Parhaita ovat olleet sellaiset, joihin on sidottu punainen tai oranssi kurkku, tai sitten kuulapää on punainen.

Kiinnostukseni lohen nymfikalastukseen nousi oikeastaan juuri rautukalastuksen keskellä saaduista kokemuksista. Voisin kai todeta, että usein raudun sijaan siiman päässä olikin lohi. Kuvittelin aluksi, että kyseessä ovat lähinnä sattumat. Koska usein heittelin paikkoja, joissa viihtyi yleensä rautu, lohet jäivät kuitenkin vain marginaaliin. Vuosia vierähti, ja nymfillä saatujen lohien määrä vain kasvoi kasvamistaan.

Lohimies on siinä mielessä konservatiivinen, että jos on jostakin saanut kalan, niin samalle paikalle mielellään palaa uudestaan. Ja usein vielä niin, että ensimmäisellä heittokierroksella siimanpäähän laitetaan juuri se perho, jolla oli aikaisemmin kala saatu. Lohinymfien erinomaisuus alkoi paljastua, juuri näiden kokemusten saattelemana. Sain kalan seuraavanakin vuonna – samalla lohinymfillä.

Kokemukset painoivat mielessä jo siinä määrin, että päätin ottaa asiasta huolellisemmin selvää. Ottiryhmän testauksessa keskityttäisiin myös lohinymfeihin. Sidoimme lohireissulle nymfejä 8-12-jigikoukkuihin. Kalastelimme kohteita, joissa lohi lepäsi. Johtopäätös oli selvä. Aikaisemmat kokemukseni eivät olleet sattumia. Lohi todellakin iski hanakasti nymfeihin. 

Kalastustyylillä oli myös merkitystä. Kokemukseni mukaan ottavin tapa oli antaa nymphin tulla vapaana joen virrassa. Eli heitto ylävirtaan, ja vapaa uitto. Parhaiten toimivat juuri kuulapäät, ja mieluiten juuri volframikuula. Perhon paino on oleellinen. Sopiva paino on silloin, kun kohtuullisen kovasta poolin ylävirrasta huolimatta perho painuu koko ajan sopivasti alaspäin. Liian painavat eivät selvästikään toimineet, ja toisaalta pelkät 12 koukkuun tehdyt tavalliset kuulapäät, joilla rautua yleensä kalasteltiin, eivät myöskään olleet niin tappavia. 

Suurin piirtein samoihin aikoihin myös Pietari Sipponen oli kalastellut lohta Finnmarkissa (2014), ja kokemukset olivat varsin samankaltaiset. Lue Sipposen blogi: 

https://pietarisipponen.blogspot.com/2014/07/lohenkalastusta-finnmarkissa-21-2372014.htm

ottiperho.com sitoi kattavan valikoimana lohelle kelpaavia nymfejä. Mukana ovat omat suosikkini ja sitten Pietari Sipposen sidoksia jäljittelevät perhot. Itse kalastan jigikoukkuun sidotuilla nypheillä. Se ei niin helposti jää pohjaan, kun koukku osoittaa ylöspäin.

Kaikkialla tämä kalastus ei kuitenkaan onnistu eli on huomioitava se, että useilla joilla on painotetun perhon käyttö kielletty, joka luonnollisesti vaikuttaa asiaan. Taustalla on tietysti se, että pienillä joilla lohi jää helposti evistä tai kyljestä kiinni perhoon. Tämän lisäksi monilla lohijoilla on kalastusseuran toimesta järjestetty kalastuksenvalvonta. Erityisesti raudun kalastuksessa käytetään säännöllisesti kuulapäitä, jotka on sidottu 10-14 kokoon. Tulkinnanvaraisissa asioissa viisautta lienee näyttää valvojalle esim kuulapääperhoja, ja kysyä miten seura ja seuran luomat säännöt suhtautuvat niihin. Raudun kalastuksessa pienet kuulapäät ovat todella suosittuja.

Lohinymfit löytyvät täältä:

https://www.ottiperho.com/product-category/perhot/lohiperhot/page/2/

Kalastustekniikalla, jolla olen itse käytännössä saanut lähes kaikki nymfiloheni, on onneksi helppo varoa, ettei perho osu ylös kiskaistaessa kaloihin. Ylävirtaan heitettäessä siimaa pidetään asteen löysällä. Ja uusi heitto kannattaa tehdä jo silloin, kun virta on tuonut perhon kalastajan kohdalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *